Olli Falck – neljännessä polvessa yli neljäkymmentä vuotta työuraa Teollisuuspuistossa

Eläkkeelle jäävän Olli Falckin työura Karhulan Teollisuuspuistossa on ollut pitkä ja värikäs. Siihen on mahtunut salaista atomiryhmää, uuniryhmää, tehtaan rakentamista Virossa ja matkoja maailmalla. Työtehtäviin on kuulunut myös Karhulan lasitehtaan purkaminen 2009.

Olli Falckin isä, isoisä ja isoisän isän tekivät kaikki yli 40-vuotisen työuran Karhulassa.

Olli Falckin elämä kietoutuu monin tavoin Karhulan Teollisuuspuistoon. Jo Olli Falckin vuonna 1875 syntynyt isoisän isä työskenteli Karhulassa. Vanhoissa valokuvissa tämä isoisän isä istuu vakavana mirri kaulassa konttoripöydän ääressä. Hänen poikansa eli Olli Falckin isoisä puolestaan oli Ahlströmillä varastotarkastajana, joka kulki puku päällä junalla Karhulan ja Varkauden väliä. Olli Falckin isä teki työuransa Ahlströmin Lasivillatehtaan ylimestarina.

-Me kaikki neljä suoraan alenevassa polvessa olemme tehneet täällä koko työhistoriamme eli 40-50 vuotta, kertoo Olli Falck, joka on jäämässä eläkkeelle heinäkuun lopussa. Miehen työhuone on vanhassa lasitehtaassa. Ympärillä on hiljaista.

Äidin puoleltakin suvun historia kiinnittyy Karhulan Teollisuuspuistoon. Isoisä perheineen asui Karhulan Sahaniemessä. Äiti on syntynyt yhdessä William Ruthin kadun punaisista taloista. Sukututkimuksista löytyi tieto myös siitä, että toinen isoäiti (s. 1899) on asunut ns. Antipoffin talossa.

Olli Falck muistaa olleensa kymmenvuotiaana muutaman kerran isänsä mukana lasivillatehtaassa. Paikka oli pienelle pojalle pelottava.

-Meteli oli kova. Oli vähän hämärää, sillä ympärillä oli savua. Kului pelottavia ääniä. Tehtaassa oli myös kuuma, käsiteltiinhän siellä kuumaa lasia, Olli Falck muistelee.

Ainoalla hakemuksella atomiryhmään

Olli Falck ei kuullut tehtaiden kutsua, vaan hakeutui muodin mukaisesti ammattikoulun autopuolelle. Kesällä 1968 tie kävi kuitenkin Karhulan Teollisuuspuistoon kesätöihin. Opiskelijapoika maalasi paineilmaputkia ja tienasi itselleen ajokorttirahat. Vuotta myöhemmin 18-vuotiaana Olli Falck saapui töihin lasivillatehtaalle. Työtehtävät etenivät pakkarista nuoremman koneenhoitajan kautta koneenhoitajaksi. Kolmivuorotyötä tuli tehtyä muutamia vuosia. Sitten Falck lähti teknilliseen oppilaitokseen opiskelemaan konstruktiotekniikkaa ja rakennesuunnittelua. Opiskeluaikojen kesätyöt löytyivät lasivillatehtaalta, viimeisenä kesänä hän teki töitä vuoromestarina.

-Tekun jälkeen menin armeijaan ja sitten tein elämäni ainoan työhakemuksen. Hain Ahlströmille atomiryhmään ja pääsin, Falck kertoo.

-Atomiryhmään kuului viisikymmenentä henkeä teknikoista tekniikan tohtoreihin. Hans Ahlström laboratoriossa koeajattiin kaikki Loviisan reaktorien pumput.

Olli Falck kuului pääkiertopumppuryhmään. Atomiryhmän työ oli uutta ja hienoa ja vähän salaistakin.

-Silloin nuorina kaksvitosina kuvittelimme tietävämme kaikesta kaiken, Falck miettii eläkkeen kynnyksellä.

Loviisan ydinvoimala valmistui ja atomiryhmä loppui. Falck siirtyi seuraavaksi uuniryhmään. Tämä tarkoitti lasiuunien suunnittelua ja remontointia eri tehtaisiin: Karhulaan, Ruukkiin, Forssaan ja Hyvinkäälle. Hyvinkäällä rakennettiin myös lasivillatehdasta. Työ uunisunnittelijana oli jatkuvaa reissaamista paikkakunnalta toiselle.

Osasto loppui vuonna 1983 ja Olli Falckin työtehtävä siirtyi tällä kertaa pakkauslasin pariin.

- Työskentelin pakkauslasin kunnossapidon työnjohdossa. Vastasin pullokoneiden kunnossapidosta ja hoidin uuniremontteja.

Viron-projekti venyi puolesta vuodesta 17 vuoteen

Vuosina 1989-90 Falck toimi projektinvetäjänä, kun Riihimäen lasitehdas purettiin. Lasiuuneihin ja pullokoneisiin liittyvät työtehtävät ja koulutukset kuljettivat myös Saksaan, Englantiin, Ranskaan, Ruotsiin ja eri tehtaille Yhdysvaltoihin. Työ oli monipuolista ja mielenkiintoista.

- Vuonna 1990 minulta kysyttiin. lähtisinkö Viroon tekemään lasitehdasta. Projektin piti kestää kuusi kuukautta – loppujen lopuksi kuljin Virossa seitsemäntoista vuotta! Olli Falck naurahtaa.

- Viron Järvakandissa on tänä päivänäkin toimiva pakkauslasitehdas. Se oli erittäin kiinnostava kokemus, pioneerihommaa. Viro kuului Neuvostoliittoon silloin kun aloitettiin. Aloitus oli vaikeaa. Viron itsenäistymishulinat olivat päällä. Näin tankit Tallinnassa ja sisältä päin suuren muutoksen. Viron itsenäistyessä projekti keskeytettiin kuudeksi kuukaudeksi, hän muistelee.

Järvakandi ei ollut mikään Tallinna, vaan syrjäinen paikka, jossa ei katseltu Suomen televisiota eikä osattu suomea. Välillä kaupoista loppui tavara ja polttoaineet. Pienenä yksityiskohtana oli, että tehtaan osina käytettiin Riihimäen puretun lasitehtaan kunnostettuja prosessilaitteita.

- Vuosi 1990 oli hektinen. Kun rakennettiin, rakennettiin 24/7, sillä uuniremontin aikana tehdas seisoi ja työntekijät olivat ilman palkkaa. Paikka oli keskellä ei-mitään. Ei ollut ketään, jolta kysyä neuvoa. Siellä oli ihan toinen kulttuuri toimia. Kämpillä oli yksinäistä. Silti kokemus ja työ ongelmineen ja vastuineen oli hyvin mielenkiintoinen, Falck kertoilee.

Tehtaan ensimmäinen vaihe saatiin käyntiin vuonna 1992, jolloin se siirtyi kokonaan Ahlströmin omistukseen. Toinen linja valmistui vuonna 1993, vuosina 1995-96 laajennettiin tehtaalle kaksi pullolinjaa lisää. Samaan aikaan Falckilla saattoi olla muita uuni- ja tehdasprosesseja työn alla.

-Pääpaikkani oli koko ajan Karhula. Välillä olin kotikulmilla pitkiäkin aikoja, mutta sitten taas ulkomailla viikko- tai kuukausitolkulla. Loma-aikoina ei innostanut paljon matkustella. Työ oli kiinnostavaa, mutta veihän se aikaa perheeltä, miettii Falck, jolla on kolme poikaa.

Uusi omistaja ja uudet työmatkat

Ahlströmin palveluksessa uransa tehneelle Falckille tuli vuonna 1995 yrityskaupan myötä uusi työnantaja: Owens Illinois. Työt Karhulan ja Järvikandin tehtailla jatkuivat, mutta kansainvälisen työpaikan pääpaikka oli Toledossa Yhdysvalloissa. Niinpä Falck matkusti toistuvasti koulutuksiin myös Atlantin yli Yhdysvaltoihin.

Owen Illinoisin myötä Falck suuntasi pitkiksi ajoiksi myös Venäjälle. Vuosina 1998-2002 hän oli paljon Novgorodissa, jonne piti nousta samanlainen pakkauslasitehdas kuin Virossa. Mittakaava vain oli paljon suurempi. Vanhasta 3500 henkeä työllistävästä 1960-luvun kuvaputkitehtaasta oli tarkoitus tehdä pakkauslasitehdas. Tehdas ei lopulta koskaan lähtenyt käyntiin.

Kotimaassa 2000-luvulla Falck ahersi kunnossapitopäällikkönä uuniremonttien kimpussa. Sivuvirkoina miehellä oli työsuojelupäällikön ja ympäristövastaavan tehtäviä, mitkä nekin kuljettivat matkoille Sveitsiin, Italiaan, Puolaan ja Yhdysvaltoihin.

Vuonna 2006 Falck oli purkamassa Saksassa Düsselforfin lasitehdasta. Tuolloin ei ollut vielä tietoa, että sama kohtalo on edessä Karhulan lasitehtaalla vuonna 2009.

Karhulan lasitehtaan purkaminen tuli Olli Falckin vastuulle. Määräykseen kuului, että kaikki pullontekemiseen liittyvä tekniikka on purettava pois.

-Yhtäkään osaa ei saanut jättää pystyyn. Ja näin tehtiin, sanoo Olli Falck. Sama mies, joka poikana oli vieraillut isänsä työpaikalla, lasivillatehtaan melussa, pölyssä, kuumassa hämärässä, ja kulkenut koko työuransa Karhulan Teollisuuspuiston tehtaiden menossa.

-Muistan sen täydellisen hiljaisuuden lasitehtaassa. Se oli pysäyttävää. Ja kuulla linnunlaulu siellä tyhjässä tilassa, Falck miettii.

Joku lasitehtaan entinen työntekijä halusi nähdä tehtaan vielä kerran – ja itki siinä hiljaisuudessa. Suurin osa ei enää halunnut palata katsomaan suljettuaan kerran tehtaan portit takanaan.

Vielä Ahlströmin mieheksi

Olli Falck oli jo varautunut töiden loppumiseen, mutta Ahlström otti hänet palkkalistoilleen. Vuodesta 2011 asti hän on isännöinyt Ahlströmin Karhulan rakennuksia, joista suuri osa on tyhjillään. Kun Olli Falck tuli aikoinaan Ahlströmille töihin, Karhulassa oli kolmisentuhatta työntekijää. Tällä hetkellä hän on ainoa ja viimeinen Ahlströmin työntekijä Karhulassa. Ympärillä on hiljaista.

-Muistan tehtaiden loppumisen haikeuden, mutta nyt olen jo tottunut kaikkeen, sanoo Olli Falck työhuoneessaan hiljaisessa tehdasrakennuksessa.

Eläkkeelle Olli Falck jää heinäkuun lopussa unikeonpäivänä, joka on samalla hänen 65. syntymäpäivänsä. Kun on kuunnellut miehen tarinointia työurastaan, ei ole vaikea ymmärtää, ettei matkustaminen ja lentokentillä roikkuminen ole kiinnostanut.

-Olen ajatellut, että eläkepäivillä opettelisin matkustelemaan yhdessä vaimoni kanssa. Ilman kiirettä, Olli Falck miettii hyväntuulisena.

STIINA KIIVERI

KUVAT

HANNU OKSANEN

Karhulan Teollisuuspuisto / Karhula Industrial Park
PL 38 48601 Kotka, Finland
puh. 010 234 3400